Jättiläisten ruokinta ilman teollisia tuoteita

Kirjoittanut Heidi Rubin

Molossikoirat ovat erittäin vanha roturyhmä, jonka alkuperä ulottuu pidemmälle kuin vain ”muinaisiin Roomalaisiin”. Jo vuonna 2200 B.C eli ennen Kristusta löytyy Hammurabin armeijan koiria kiveen hakattuina Nineveh:in palatsin seinille ikuistettuina. Nämä koirat muistuttavat, vai pitäisikö sanoa, että nykyiset suurimmat molossimme muistuttavat näitä muinaisia jättiläisiä erittäin paljon. Niiden koko, massiivinen luusto, pitkärunkoisuus ja ennen kaikkea pään ja leukojen rakenne ovat lähellä nykyisiä suuria molosseja. Siitä ei kuitenkaan liene jäänyt muistiinpanoja miten näitä sotakoiria ruokittiin. Niiden on kuitenkin pitänyt saada erikoiskohtelua ja erityistä huomiota ruokinnan suhteen, jotta ne ovat voineet kasvaa terveiksi ja raajoiltaan normaaleiksi. Tämä on vaatinut tietotaitoa silloiselta koiranhoitajalta.

Jo silloin on ihminen ollut tietoinen siitä, että koirat ovat petoja ja syövät muita eläimiä, niiden lihaa, luita ja sisäelimiä-raakana. Suuresti sellaisella ruokavaliolla nämä koirat ovat varmasti eläneet, lisääntyneet ja toimineet ihmisen apuna erilaisissa tehtävissä yli 4000:n vuoden ajan. Kun mennään ajassa vielä taaksepäin koiraeläinten kehityksen alkujuurille, mennään niinkin paljon taaksepäin historiassa kuin miljoonia vuosia. Koiraeläinten evolutiivisessa kehityshistoriassa ne ovat aina syöneet ruokansa raakana siihen soveltuvat hammaskaluston ja ruoansulatuselimistön avulla. Vaikka ihminen on jalostanut koirarotuja lähinnä ulkomuodon ja käyttötarkoituksen mukaan, voidaan sanoa, että koira on silti vielä koira, petoeläin, jolla on edelleen muiden eläinten syömiseen tarkoitettu hampaisto ja ruoansulatuskoneisto. Koirilla on edelleen lyhyt suoli ja vatsa, jonka happojen pH on lähellä arvoa 2. Jos ihminen olisi muokannut jalostuksella koiraeläimen ravintovaatimuksia ja siihen liittyviä geenejä, olisi luultavaa, että koiraeläimet olisivat myös luopuneet lihan ja luiden repimiseen soveltuvista hampaista ja niitä koodaavista geeneistä.

Tässä komeassa ja pitkässä molossien historiassa on vain hyvin lyhyt aika, jolloin ihmisten saatavilla on ollut teollisesti valmistettuja rehuja. Näin lyhyessä ajassa ei ole koirapopulaation perimä voinut muuttua niin paljon, että koirat olisivat ”jalostuneet” syömään kypsennettyjä ja lisäaineilla kyllästettyjä ruokia. Emmehän ole päässeet eroon edes lonkkavikaa ja kyynärniveldysplasiaa aiheuttavista geeneistä tietoisesta valinnasta huolimatta.

Nykyihminen ei voi olla yhtään sen hölmömpi kuin muinainen sotakoirienkaan hoitaja, joka on onnistunut ruokkimaan lauman suuria koiria. Jotenkin vain maailma on mennyt siihen, että nykyihmisen itseluottamus ruokkia suuria rotuja on rapissut tehokkaan ja ”pelottavan” mainonnan ja markkinoinnin seurauksena. Onhan niin, että teollisilla tuotteilla voidaan ruokkia ja kasvattaa koiria, mutta ei voi olla niin, että ilman niitä ei ole mahdollisuuttakaan. Minä en ainakaan kerta kaikkiaan suostu uskomaan näitä väitteitä. En myöskään suostu uskomaan, ettei ole mahdollisuuttakaan ellei ole biokemisti, joka analysoi grammalleen koiran saamat ravintoaineet. En usko, että koiran ruokkiminen ilman teollisia tuotteita on ”urheilua koiran terveydellä” tai ettei kantavasta nartusta tai pennuista voida pitää huolta ilman valmiiksi tehtyä tuotetta.

RAVINTOAINEET

Koiran, niin kuin muidenkin eläinten ruokavalion tulee koostua seuraavista aineista; proteiini, rasva, mineraalit, hiilihydraatit, vitamiinit, hivenaineet, elektrolyytit ja vesi. Riippuen siitä, onko eläin petoeläin vain kasvissyöjä, on näiden ravintoaineiden lähteet hieman erilaiset ja eläin tarvitsee näitä aineita eri suhteissa. Kun koiraeläin on peto evolutiiviselta historialtaan, voidaan siis ajatella, että koiran tarvitsemat proteiinit tulee saada toisista eläimistä. Proteiinia koiran tulee saada pääosin toisten eläinten lihasta ja sisäelimistä. Myös kasveissa on proteiineja, erityisesti kasvien siemenissä, mutta nämä ovat koiralle toisarvoisia proteiinin lähteitä eivätkä sula eivätkä imeydy yhtä hyvin kuin eläinperäiset proteiinit.

Rasvaa koirat saavat myös pääsääntöisesti toisten eläinten rasvakudoksesta. Rasvaa on ihan ihrana ihonalaisessa kudoksessa, mutta myös sisäelimissä, ihossa, lihaksessa ja erilaisina rasvahappoina kehon muissa eri osissa. Rasvaa ja rasvahappoja saadaan myös kalasta ja kasvikunnan tuotteista ja öljyistä. Mineraalit tulevat lähinnä saaliseläinten luukudoksesta. Siis saaliseläimet, joista syödään kaikki tai osa luurankoa, ovat mineraalien lähteenä. Suurin osa hiilihydraateista saadaan kasvikunnasta sokereina ja kuituina. Vitamiineja saadaan sekä saaliseläimestä, kehon omina synteesituotteina että kasveista. Hivenaineita ja elektrolyyttejä saadaan eloperäisestä ravinnosta ja maaperästä.

BARF ELI "BONES AND RAW FOOD / BIOLOGICALLY APPROPRIATE RAW FOOD"

Luonnonmukaiselle ruokinnalle voidaan antaa monia nimiä ja termejä. Eräs tunnettu niistä on BARF. Se tulee sanoista ”bones and raw food” ( luut ja raaka ruoka) tai ”biologically appropriate raw food” ( biologisesti oikeaoppista raakaruokaa). Termissä ei ole mitään mystistä tai ihmeellistä vaan se kuvaa sitä mitä koiralle syötetään. Kuten nimikin sanoo, tässä ruokintamuodossa koiran ruokavalio koostuu luista ja muusta raa´asta ruoasta. Ajatusta voidaan myös rakennella miettimällä mistä koiran saaliseläimet koostuvat. Ihminenhän ei pysty täysin matkimaan sitä ruokavaliota mitä luonnonvaraisilla koiraeläimillä on, mutta voidaan matkia sitä evolutiivista ajattelua ja koostumusta, millä koiraeläimet ovat vuosimiljoonien aikana kehittyneet. Eli koiraeläimet ovat saalistaneet ja syöneet raatoja.

Miten tällainen ruokavalio sitten tulee koostaa. Muutamalla perusperiaatteella päästään hyvän alkuun. Pääosa koiran ruokavaliosta tulee koostua erilaisista raaoista lihaisista luista. Eli sellaisista luista, joissa liha/luu suhde on noin 1:1. Näiden luiden tulee myös olla sellaisia, että koira voi ne pureskella ja niellä. Ei ole järkeä antaa pennulle suurta naudan reisiluuta ja olettaa, että se voi sen pentuhampaillaan syödä. Luiden tulee olla sopivan kokoisia ja sellaisia, että niissä todella on kovaa luuta, jotta koira saa tarvittavan määrän mineraaleja luustonsa rakennusaineeksi. Pelkät rustot eivät siis riitä. Koiralle tulee myös syöttää raakoja sisäelimiä jonkin verran. Sisäelimiä ovat mm. maksa, sydän, kieli, munuaiset ym ym. Ne ovat hyviä proteiinien ja vitamiinien lähteitä. Koiralle voidaan antaa jonkin verran myös raakaa kalaa, mikä on erinomaista proteiinin sekä erilaisten rasvahappojen että rasvaliukoisten vitamiinien lähteenä. Koiran luonnonmukaiseen ruokavalioon kuuluu myös raaka liha (ilman luuta) eikä tämä ole mitenkään haitallista kunhan pelkän lihan osuus ei nouse liian suureksi varsinkaan kasvavan jättiläisen kohdalla. Hiilihydraatit ja kuidut saadaan pääosin kasvimateriaalista, ei kuitenkaan kypsennetyistä viljatuotteista. Näitä ei mikään luonnonvarainen eläin luonnossa syö. Ihminen on ainoa luomakunnan eläin, joka kypsentää ruokansa. Kasvimateriaali annetaan koiralle pääosin soseutettuna ja raakana. Tämän tarkoituksena on jäljitellä kasvissyöjien mahalaukun sisältöä ja antaa koiralle kuituja ja pitää suolen toiminnan jouhevana. Vitamiineja, hivenaineita ja elektrolyyttejä koira saa saaliseläimestä, lähinnä sisäelimistä, rasvakudoksesta ja luuytimessä. Koiraeläimet voivat itse syntetisoida C-vitamiinia.

MIKSI RAAKAA RUOKAA?

Hyvin monet koirat kärsivät toistuvista korvatulehduksista, iho-ongelmista, hammas- ja ienongelmista, anaalirauhasongelmista ja toistuvasta ripulista. Koiralla voi myös olla huono turkki, sen painonhallinta on vaikeaa, henki haisee, koira on haluton syömään tai nirsoilee ja sillä on huono lihaskunto. Koiralla voi olla luuston kasvuhäiriöitä. Hyvin monet koiranomistajat pitävät tätä normaalina, sillä eivät tiedä muusta. Vaikka koiralla on luppakorvat, ei se tarkoita sitä, että sillä on automaattisesti korvatulehduksia vain tämän takia. Hammaskiven muodostuminenkaan ei ole ollenkaan tarpeellista. BARF-ruokinta ei ole mikään ihmelääke, mutta sillä voi olla erittäin suuri vaikutus koirasi hyvinvointiin. Hyvin monet edellä mainituista ongelmista johtuvat virheellisestä tai koiralle sopimattomasta ruokavaliosta. Koira voi olla yliherkkä tai allerginen jollekin ruokavalion osalle. Hyvin usein se on jokin lisäaine tai väriaine johon koira reagoi, ei niinkään mikään yksittäinen ravinto-aine tai proteiininlähde ruoassa. Ostetaan hyvinkin kalliita ns. erityisruokavalioita ja maksetaan itsensä kipeiksi vaikka ratkaisu on usein hyvin yksinkertainen. Tarvitaan vain hieman tietoa ruoka-aineista, koiran ruoansulatuksesta ja aimo annos vanhaa kunnon maalaisjärkeä. Vaihtamalla koira raaka-ruokavaliolle ja jättämällä kypsennetyt viljatuotteen pois tai minimiin, voidaan saada muutoksia aikaan.

MITEN PÄÄSTÄ ALKUUN

Suurin muutos on siinä miten itse suhtaudut ja ajattelet koirasi ruokintaa ja koiraasi. Sehän on lihansyöjä, raadonsyöjä, sekaravinnonsyöjä, opportunisti ja aika ahne otus siis. Katsomalla sen hammaskalustoa ja miettimällä mitä näillä suurilla hampailla syödään on vastaus aika yksinkertainen. Eli suurin muutos tapahtuu pääkoppasi sisällä ja vasta sitten voidaan ryhtyä käytännön toimiin. Koiran ruokavalio voidaan muuttaa kahdella tavalla. Se voidaan muuttaa kertaheitolla tai sitten varovasti asteittain. Kertaheitolla muuttaminen tarkoittaa siis sitä, että edellisenä päivänä koira söi esim. kuivamuonaa ja seuraavana päivänä raakaruokaa. Siinä välissä voi pitää päivän kaksi paastoa, eli koira ei syö mitään. Asteittain muuttaminen edellyttää sekä vanhan että uuden ruoan syömisen rinnakkain ja vanhan vähentämisen asteittain samalla kun uutta ruokaa lisätään hiukan kerrallaan. Jos koira ei suostu syömään ruokaansa raakana voidaan uutta ruokaa myös kypsentää ensin ja sitten vähitellen vähentää sen kypsyysastetta, niin että koira tottuu ruoan makuun. Jotkut suuret ystävämme voivat olla aika jääräpäitä ja kieltäytyä vieraasta mausta. Ne voivat vedättää meitä ja esittää erityisen surkeita jos eivät saa sitä mihin ovat tottuneet. Tai sitten ne eivät vain yksinkertaisesti tajua, että lihainen luu voisi olla syötävää ja että ruoan nielemiseksi se olisi ensin purtava. Tällainen tilanne vaatii omistajalta päättäväisyyttä ja peräänantamattomuutta ja joskus myös uskomatonta kekseliäisyyttä. Eräs ongelma voi myös olla omistajan oma päättämättömyys. Ensin ryhdytään innolla muokkaamaan ruokavaliota ja sitten ensimmäisen vastoinkäymisen kohdatessa palaavat vanhaan ruokavalioon. Tai sitten sahataan edestakaisin epätietoisina ja ympäristön painostuksen alaisena. Eli, ensin kannattaa tehdä ”kotiläksyt” ja opiskella asiaa hieman tai sitten pitää olla joku joka opettaa ja tekee koiralle asianmukaisen ruokavalio-ohjelman. Vastuu koirasi syömisistä on aina itselläsi.

Ruokavalion muuttaminen kuivamuonasta BARF:ille voi joskus tuntua hankalalta ja voi viedä hetken ennekuin koiran keho on tottunut siihen. Luiden, lihan ja kasvisten koostumus ja bakteerikanta on hyvin erilainen kuin kuivamuonan. Koiralla voi ilmetä hieman löysää vatsaa, oksentelua tai iho-ongelmien hetkittäistä pahenemista ennen kuin oireet heltiävät. Tätä olen verrannut ”turistiripuliin” eli kun syödään ”vierasta” ruokaa kestää hetken ennen kuin vatsa tottuu ja asettuu. Yleensä ruokavalion muutos käydään läpi ilman sen kummempia tohinoita ja ainoa, joka asiasta stressaa on koiran omistaja. Tämä muutosvaihe kestää voi kestää muutamasta päivästä kahteen viikkoon ja sitten yleensä jo omistajakin rauhoittuu.

KASVUHÄIRIÖT JA RUOKAVALIO

On mielestäni erittäin tärkeää, että kasvavat jättiläisemme saavat ravintonsa luonnon tarkoittamalla tavalla ja varsinkin kalsiumin lähteen tulee olla luonnollinen eli luu. Luussa kalsium on hydroksyapatiitin muodossa kun kuivamuonassa se taas on kalsiumkarbonaatin muodossa. Tämä ei ole tietenkään koko totuus ja voidaankin spekuloida hieman miksi kasvuhäiriöt ovat niin yleisiä näillä jättiroduillamme. Lukuisten kalsiumin imeytymistä säätelevien hormonien toiminta riippuu hyvin monesta tekijästä, sekä kalsiumin että fosforin tasosta, mutta myös proteiinien, rasvojen, lukuisten eri mineraalien (sinkki, magnesium, kupari ym ym.) ja vitamiinien määrästä. Energiaa saadaan kahdella eri tavalla ( karkeasti sanottuna), joko proteiineista ja rasvoista tai kuten kuivamuonasta pääosin hiilihydraateista (tärkkelys ja sokerit). Korkea määrä ravinnon hiilihydraatteja nostaa veren sokeria ja tämä puolestaan aiheuttaa tilan nimeltä hyperinsulinemia. Tämä kiihdyttää kasvunopeutta. Liiallinen energiansaanti johtaa hyvin nopeaan kasvuun ja kiihdyttää sitä sellaisilla koirilla, joilla on tähän geneettinen kapasiteetti. Epäsuorasti, liiallinen energiansaanti aiheuttaa ongelmia hormonien säätelyssä. Ja uusin kirjallisuus väittää, että monet kasvunaikaiset luustosairaudet johtuvat hormonien säätelyn häiriöistä. Huolena on yleensä liiallisen rasvan ja proteiinin saanti, mutta eikö koiraeläinten evoluutio huomioon ottaen tulisi olla huolissaan liiallisesta hiilihydraattimäärästä?

Nopeasti kasvavien jättirotujen pentujen luusto ei yksinkertaisesti kestä pennun painoa ja meillä on käsissä tilanne, jossa suuren, pehmeän ja huonosti mineralisoituneen luuston tulee kannatella vilkasta raskasta ja monesti lihavaa pentua. BARF eli biologically appropriate raw food ( biologisesti asianmukainen raaka-ruokavalio) sisältää hyvin vähän liukoisia hiilihydraatteja ja paljon proteiinia, rasvaa ja kalsiumia. Tällainen ruokavalio oikein koostettuna ei liiallisesti kiihdytä kasvua. Uskon, että koiran ruokinnassa ravinnon lähde on erittäin tärkeää. Tarkoitan sitä, että vaikka ruokavaliossa olisi teoreettisesti laskettuna kaikki tarvittavat rakennuspalikat, mutta esim. proteiinit tulevat kasvien siemenistä se ei ole sama, kun jos ne tulisivat eläinperäisistä tuotteista.

MITÄ JÄTTILÄISELLE SYÖTTÄÄ JA MISSÄ SUHTEESSA?

Koiran ei tarvitse saada joka ateriaa ns. ”kaikki mitä koirasi tarvitsee” -periaatteella. BARFissa koiran ruokavalion tasapaino tulee tietyn ajan sisällä. Se voi olla viikko tai vaikkapa kolme viikkoa, riippuen siitä mikä sopii koiralle ja omistajalle. Pentujen ja kantavien ja imettävien narttujen kohdalla on tärkeämpää, että koira saa monipuolisesti ruoka-aineita lyhyemmän ajan sisällä. On hyvin tärkeää, että kasvava jättirodun pentu saa riittävästi rakennusaineita kasvuunsa. Lihaisat luut muodostavatkin suuren osa ruokavaliota. Erittäin tärkeää ovat myös vihannekset ja hedelmät, mutta niitä ei tarvitse silti syöttää liikaa. Niiden määrää voidaan vähentää kunhan rajuin kasvukausi on ohitse. Tärkeintä on seurata pennun kehitystä ja punnita pentu viikoittain, jotta nähdään että kasvu on tasaista ja pahimmilta spurteilta vältytään. Pentu ei saa kasvaa maksimivauhtia ja sen on oltava hoikka. Ylimääräiset kalorit lihottavat ja tämä ylimääräinen paino ei ole kehittyvälle jättirotuiselle hyväksi. Monella jättirotuisen pennun omistajalla on kiire nähdä koiransa avoimen luokan suurimpana ja massiivisimpana otuksena. Mutta ”hiljaa hyvä tulee” ja koirasi kyllä saavuttaa sen perimän säätelemän kokonsa hieman hitaammassakin tahdissa.

Yllä olevassa taulukossa on kuvattu ruoka-aineiden suhteita karkeasti. Tätä jaottelua on helppo noudattaa; ei tarvitse laskea kaloreita eikä punnita ruokaa. Noh, ehkä aluksi haluat tietää kuinka paljon koirasi syö suhteessa omaan painoonsa. Hyvä nyrkkisääntö on n. 1-2% aikuisen koiran painosta ruokaa päivässä. Tämä on hyvinkin koirakohtaista ja vaihtelee myös koiran iän ja aktiivisuustason mukaan. Oman 110 kiloisen mastiffi urokseni päiväannos on noin 1,5 kiloa ruokaa ja on siten n. 1.% sen painosta. 15 kuukautta vanhan mastiffi narttupentuni (n. 70 kiloa) päiväannos on aivan sama kuin aikuisen mastiffini, mutta on suhteessa paljon enemmän eli n. 2%. Laskutoimituksiakin tärkeämpää on välillä silmämääräisesti ja näppituntumalla arvioida kylkien päälle mahdollisesti kertynyt ylimääräinen rasvakerros ja hankkiutua siitä eroon. Seuraavassa taulukossa on lueteltuna BARF-ruokavalion rakennuspalikoita. Se mikä herättää varmasti oho-reaktion on se, että sieltä löytyy raakaa kanaa (broileria). Tämä reaktio kahdesta syystä. Toinen on hokema, ettei koiralle saa syöttää linnunluita ja toinen on kanan salmonella riski. Voin sanoa, että raaka broileri on erinomaista koiranruokaa. Eiväthän luonnonväriset koiraeläimet paloittele, fileoi ja kypsennä ruokaansa. Eli susi joka saa riekon kiinni, syö sen varmasti kokonaan. Kettu, joka käy kanatarhalla ei hylkää suurta osaa saaliistaan vaan syö sen kokonaan. Molemmat jäävät henkiin ja ovat ravinneet itsensä erinomaisella yhdistelmällä ravinto-aineita. Niin myös kodissani asustavat lihansyöjät tekevät. Broilerin luut eivät ole vaarallisia kunhan ne annetaan RAAKANA! Salmonella bakteeri tartunta on mahdollinen, mutta hyvin epätodennäköinen, jos ruokinnassa käytetään ihmisruoaksi tarkoitettua ja tarkastettua broileria. Terve koira ei sairastu ruokavalionsa normaalista bakteerikannasta. Koiran ruokkijan tulee muistaa pestä kätensä ja kanan käsittelyssä tarvittavat välineet huolella. Hyvin monessa keittiössä valmistetaan kanaa ihmisperheellekin kenenkään sairastumatta raa´an linnun käsittelystä. Mutta BARF-ruokavalion koostaminen onnistuu mainiosti myös ilman broileria, jos sitä ei kykene koiralle antamaan.

ONNISTUNUT RUOKINTA Koiran ruokinta on onnistunut silloin, kun sekä koira että omistaja ovat tyytyväisiä. Kaikenlainen fanaattinen suhtautuminen koiran ruokintaan on varmasti epärealistista ja myös luonnonmukaisuuden kanssa voi ottaa ihan rennosti. Kuten sanonta kuuluu: ”kukin taplaa tyylillään” pätee varmasti myös koiriemme ruokintaan. Mutta mikään ei estä omistajaa hieman miettimästä suuren ystävänsä ruokavaliota. Onhan se vain yksi osa-alue koiran hyvinvoinnissa, mutta varmasti sellainen johon jokainen voi itse vaikuttaa. Olen ruokkinut mastiffini BARFilla vuodesta 1998 ilman teollisia tuotteita. Sekä koirat, että omistaja ovat tyytyväisiä!